joka på dansk

Eksempler på joka

• Venetsian biennaali on nykytaiteen näyttely, joka järjestetään joka toinen vuosi.
• Venedig Biennale er en samtidskunstudstilling, der finder sted hvert andet år.

• Henkilö, joka ei lue, ei ole etulyöntiasemassa sellaiseen henkilöön nähden, joka ei osaa lukea.
• En person, der ikke vil læse, har ingen fordel i forhold til en, der ikke kan læse.

• Se, joka kaipaa kuolemaa on epätoivoinen, mutta vielä epätoivoisempi on hän, joka pelkää sitä.
• Den, der længes efter døden, er elendig, men mere elendig er den, der frygter den.

• Joka neljäs tyttö ja joka viides poika kertoi, ettei osaa hakea työpaikkaa.
• En ud af fire piger og en ud af fem drenge sagde, at de ikke vidste, hvordan de skulle søge efter et job.

• Hänellä, joka ei lue, ei ole yliotetta häneen, joka ei osaa lukea.
• En person, der ikke vil læse, har ingen fordel i forhold til en, der ikke kan læse.

• Syötän kissani joka aamu ja joka ilta.
• Jeg fodrer min kat hver morgen og hver aften.

• Köyhä, joka ei ole muista riippuvainen, on yksinomaan omien halujensa hallitsema. Rikas, joka nojaa muihin, on toisen tai toisten alainen.
• En mand, der er fattig, men uafhængig af andre mennesker, er kun domineret af sine behov. En mand, der er rig, men afhængig, er underlagt en anden person eller flere.

• Viisaan henkilön käsissä asioista tulee yksinkertaisia. Keskinkertainen henkilö, joka teeskentelee viisasta, on se, joka saa helpon asian kuulostamaan vaikealta.
• I hænderne på en klog person bliver tingene virkelig enkle. Det er en middelmådig person, der later til at være klog, som får en enkel ting til at lyde svær.

• Miehestä joka nielaisi puun tulee puu joka nielaisi miehen.
• En mand, der slugte et træ, bliver et træ, der slugte en mand.

• Sidontaa esiintyy puhutussa ranskassa kun sanaa, joka loppuu tavallisesti ääntämättömään konsonanttiin, seuraa sana, joka alkaa vokaalilla. Tällaisissa tapauksissa konsonantti äännetään joskus ikään kuin sen olisi seuraavan sanan alussa.
• Liaison forekommer i talt fransk, når et ord, der ender med en konsonant, som normalt ikke udtales, efterfølges af et ord, der begynder med en vokal. I disse tilfælde udtales konsonanten nogle gange, som om den var i begyndelsen af det følgende ord.